Bajadeeri - lumoava baletti Oopperatalossa 25.1.2020



Lauantainen kulttuuriretki 25.1.2020 Helsinkiin Oopperataloon ja Bajadeeri-baletin esitykseen houkutti mukaan bussilastillisen Kaurialan lukion opiskelijoita ja opettajia.


Onni: " Mielenkiintoinen kierros. Hienoa nähdä kuinka iso kompleksi talo on. Hienoa musiikkia."



Aluksi pääsimme mukavien oppaiden, Henrik Burmanin ja Anna-Leena Papadopouloksen johdattamina tutustumaan oopperatalon ”näkymättömiin” kerroksiin, lavastukseen ja puvustukseen varattuihin tiloihin, mm. puu- ja metallivertaisiin, ompelijoiden, vaattureiden, hatuntekijöiden, koruntekijöiden ja suutarin työpisteisiin.









Johannes: "Salin akustinen balanssi toimi hienosti. En istunut akustisesti optimaalisimmalla paikalla, mutta mikään soitin tai soitinryhmä ei silti rikkonut balanssia. Hieno kokonaisuus."




Balettitanssija Mira Ollila kertoi Bajadeerin juonikuvioista, omasta urastaan, balettitanssijan työpäivästä ja monesta muusta opiskelijoita kiinnostavista seikoista. Pienenä yksityiskohtana on hauska kertoa, että koko haastattelun ajan Ollila venytteli aamun treenien jälkeen pitääkseen lihakset lämpiminä esitystä varten.

Aino: "Naispäätanssijat olivat taitavia ja onnistuivat erittäin hienosti hankalista suorituksista. Solistien variaatiot olivat kauniita, ja tanssijoiden ilmaisu erottui eturivistä katsottuna hyvin."




Itse esitys vei meidät aikamatkalle tarujen Intiaan ja herätti tällaisia tunnelmia ja ajatuksia:


Nuka: Bajadeeri on erittäin näyttävä ja kaunis baletti, josta ei silmänruokaa puutu. Visuaalinen katsoja saa nauttia tanssijoiden laadukkaista suorituksista, häkellyttävästi toteutetusta puvustuksesta ja lavasteista, jotka herättävät jokaisen kohtauksen henkiin.

Juhani: Bajadeerin musiikki oli hyvin vaikuttava ja toi esitykseen paljon tunnetta. Vahvan teeman puutteessa musiikki ei kuitenkaan vaikuttavuudestaan huolimatta jäänyt pysyvästi mieleen.

Rosita: "Baletti Bajadeeri hämmästytti väriloistollaan ja vei mukanaan 1800 - luvun Intiaan. Pyhä tuli ja temppeli osoittivat heti alussa kuinka jumalilla oli suuri osa hahmojen ja valtakunnan elämää.
Kiinnitin huomiota hahmojen valta-asemiin, jotka tuotiin esiin musiikilla, puvustuksella sekä liikkeillä. 

 Esimerkiksi ylibramiini, jolla oli vahva teema musiikissa. Hänellä oli mahtava punainen viitta ja valoissa kimmeltävää kultaa päällä. Ylibramiinilla oli valta kutsua toiset napakalla käsien taputuksella ja muut alistuivat tai osoittivat kunnioitustaan kumartamalla.Hänen läsnäolonsa teoksessa olikin tuotu monipuolisesti esille, vaikka hän ei tanssinutkaan.


Bajadeeri on kuitenkin rakkaustarina, jossa Nikiya ja Solor tanssivat tiensä toistensa sydämiin. Mutta mitenkä käy?
Matkalla tapahtuu monta traagista tekoa ja heidän on kärsittävä seuraukset. Aivan mieletön ja järkyttävä tarina on luotu näyttämölle sydäntä sykähdyttämään!
Balettimatkan kruunasivat taiteilijatapaaminen sekä kierros oopperatalossa. Kiitos jälleen kerran upeasta elämyksestä! "

Esitteen mukaan ”maailmankuulun ballerina-koreografi Natalia Makarovan alkuperäisteosta kunnioittava toteutus - - Pier Luigi Samaritanin upea lavastus ja Anna Kontekin loisteliaat puvut vievät katsojan tarunhohtoiseen maailmaan- -.”

Bajadeeri-baletti on ”yksi loisteliaimmista 1800-luvun baleteista. Niissä ihannoitiin kaukaista itämaista eksotiikkaa, olihan tuohon aikaan matkustaminen vieraisiin maihin vain harvojen huvia.”


Bajadeerin ehkä kuuluisin kohtaus on toinen näytös, Varjojen valtakunta.


Enni: Baletin Valkea kohtaus, jossa Solor näkee hallusinaatioita kuolleesta Nikiyasta oli hyvin onnistunut. Tanssijoita oli monta, mutta liikkeet oli hiottu todella yhtäaikaisiksi ja samanlaisiksi. Kohtauksessa oli upea tunnelma.

Sini: Puvut olivat upeita ja tanssi kerrassaan viehättävää. Kolme tuntia ei tuntunut edes kauhean pitkältä, sillä esitys oli hyvin mielenkiintoinen.

Inkeri: Pidin enemmän Bajadeerin musiikista kuin Tšaikovskin Prinsessa Ruususesta tai Pähkinänsärkijästä. Osaltaan tämä voi toki johtua siitä, että Tšaikovskin sävellykset ovat hyvinkin tunnettuja, kun taas aivan eri tyyppiä olevat Ludwig Minkuksen teokset eivät ole niin usein esillä.

Musiikissa eniten yllätti se, kuinka monipuolisesti koko orkesterin eri puolia hyödynnettiin. Itselleni parhaiten jäi mieleen sellosoolo sekä viulusoolo, jossa kuultiinkin konserttimestarin taidonnäyte. Mielenkiintoista on myös huomata, kuinka joka kerralla kansallisoopperan/baletin orkesteri muuttaa muotoaan. Riippuen säveltäjästä ja teoksesta, instrumentit on joka kerta aseteltu eri järjestykseen, todennäköisesti balanssin säilyvyyden takia.

Baletin aikana joistakin kohtauksista toisiin siirryttiin suljettujen verhojen kautta, eli samalla, kun lavasteet vaihdettiin, verhot suljettiin. Tällä aikaa musiikki kuitenkin jatkui. Jälleen kerran säveltäjä osasi yllättää, sillä useimmissa vaihdoissa solistina toimikin harppu. Positiivisena asiana mieleen jäi myös se, että harpulle oli sävelletty muutakin kuin useimmiten orkesteriteoksissa esiintyviä perinteisiä glissandoja ja arpeggioja. Kokonaisuutena musiikki oli toimiva, ja sopi hyvin balettiin. Myös tunnetilat musiikissa sekä tanssillisessa osuudessa tukivat toinen toisiaan.

Vierailukuvat: Piritta Malinen

Esityskuvat: Oopperan oma kuvagalleria

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Aivastus Eräs Teatterissa 12.2.2020